Tälläiselta näyttävät minun viikon kokonaiskalorit ja pallurat ovat sunnuntailta. Aika hyvin on viikko kuitenkin ravinnon laadun suhteen mennyt. Launtaina käytiin ravintolassa syömässä, joten siitä johtuu sen päivän vähän suurempi energiamäärä ja punaiset pallot. Söin kyllä hillitysti broileri-uunijuures- annoksen, mutta siinä oli paistettuja perunoita ja kastiketta, jotka lisäsivät kalorimäärää:( Jätin kyllä osan perunoista syömättä, mutta arvioin niitä kuitenkin noin 150 g syöneeni.
Viikon liikunnat menivät suunnitelmien mukaan eli kuten viime viikollakin. Tältä näyttää viikon 2 liikuntataulukko Kiloklubiin merkattuna. Tunnin lenkki on noin 7 km:n kävelylenkki ja sunnuntain tunti ja 50 minuuttia tuli 12 km:n kävelylenkistä.
Niin ja perjantaina tuli sitten katsottua totuutta silmiin eli puntarilukemaa....se oli vielä reilun viikon kevennetyn ruokavalion jälkeen 60,4 kg! Kun tämä minun pituuteni on 158 cm, niin siinä sitä olisi taas noin 4 - 5 kg pudotettavaa....
12 kommenttia:
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mikä sun omasta mielestä on sellainen paino, jossa sulla on hyvä olo?
Itse olen 162 cm ja hyvässä olossa tuntuu olevan ihan älytön ero parin-kolmen kilon haarukassa. Jos paino nousee 60 kiloon, niin olo on koko ajan tuskainen ähky (johtuen kai siitä, että vaatteet kiristää), mutta jos sen saa vaikka 57,5 kiloon, niin tuntuu kevyeltä ja hyvältä. Mutta se on niin tiukassa tuokin pudotus. Huoh :(
Itseasiassa täysin samat fiilikset painon suhteen:) Tää 60 kg tuntuu kuin olis joku suurempikin taakka kannettavana ja sitten se 56 -57 kg on jo semmonen paino, että olo on ihan ok. Tosi monta vuotta olen kuitenkin yrittänyt tavoitella 55 kg:n painoa, joka voisi se olla se paras paino tässä 158 cm:n pituudessa, mutta aina se saavutus on ollut matalimmillaan 56 kg:n huitteissa. Siitä on sitten taas loppuvuotta kohta repsahdeltu, niin että joulunaikaan se paino on aina tuossa 60 kg:n paremmalla puolella:( Eli melkoista jojoilua tää mun painokamppailu on näköjäään;)
Pakko nyt vielä kommentoida tähän, että oikeasti en ymmärrä, miten on mahdollista, että muutama vuosi sitten paino oli 52 kg ja se tuntui ihan samalta kuin nykyinen 57 kg. Tai siis lähinnä, että jos nyt laihtuisin takaisin 52 kiloon, olisin varmaan koko ajan heikko ja huonovointinen.
Osa kilojen lisäystä on varmaan lihasten lisäystä, mutta osa selittynee iällä. (Olen aina inhonnut kaikkea, mitä selitetään jollain hormoneilla tai muulla ikään liittyvällä, koska ajattelen mieluummin, että kaikkeen voi itse vaikuttaa, mutta kai tämänkin tosiasian edessä vaan on pakko pikkuhiljaa nöyrtyä..)
Minä olen aina painanut jotain 56-57 kg; siis jo nuorena aikuisena....sitten se 30 - 40 vuoden iässä alkoi välillä hujahdella sinne 60 kg:n tietämille. Suurin paino mulla on ollu 64 kg ja se oli joskus v.2002, jonka jälkeen aloin aktiivisen liikunnan ja sitten se on sitä 57 - 62 kg. Alkuvuodesta aina noin 60 ja sitten kesällä noin 57-58 jne.... Vuosi vuodelta sama kaava:D
Teetkö sinä säännöllisesti lihaskuntotreeniä?
Teen. Tai siis tein, mutta noin 1,5 vuotta sitten jouduin lopettamaan olkapään kiinnikkeisen nivelkapselin tulehduksen ("frozen shoulder") takia kaiken. Vieläkin on oikea käsi liikerajoitteinen sen verran, että painoja ei pystyisi nostamaan pään yläpuolelle, ojentajaliikkeitä ei pysty tekemään, eikä paljon muutakaan. Paranee kyllä, mutta voi viedä 3 vuotta :(.
Bodypump kuului mun jokaviikkoiseen ohjelmaan 2-3 kertaa ja oli kyllä ryhti kunnossa ja lihakset ihan terästä. Vaan ei ole enää. Mutta nyt olen niin onnellinen, kun pystyn jo vähän uimaan ja hiihtämään taas. On ihan huippua. Silti haikailen sen päivän perään, kun voin taas alkaa nostella painoja niinkuin "ennenvanhaan". Jos musta enää on siihen..
No senkin suhteen meillä näyttää olevan samaa tyyliä; mulla vaivasi olkapää syksystä 2007 syksyyn 2008. Minä olen kans diagnosoinut sen itse juuri tuoksi jäätyneeksi olkapääksi, koska se kipu oli samantyyppinen; öisin ei saanut kunnolla hyvää nukkuma-asentoa ja käsi ei noussut kuin vaivoin ylös:( Vuoden se vaivasi ja loppui sitten kuin seinään! Kävin silloin myös yhdellä tutulla fysioterapeutilla 10 kerran hoitojakson vaivaan, mutta ei sieltä mitään apua saanut ja hän oli kyllä toista mieltä tuosta minun diagnoosista; siis sen fyssarin mielestä se oli jotain muuta. Minä kuitenkin jääräpäisesti uskon, että se oli juuri tuo Frozen Shoulder;)
Bodypump ja Bodycombat olivat myös minun lajeja parin vuoden ajan. Kävin säännöllisesti niillä jumpilla noin 3krt/vk vuosina 2004 - 2007. Kunnes sitten tein oman "kuntosalin" meidän yläkertaan ja siellä on sitten tullut vaihtelevalla menestyksellä harrastettua lihaskuntoharjoituksia vapailla painoilla. Tosin vuoden 2012 viimeiset kuusi kuukautta tuli ensimmäistä kertaa vuosiin lähes lopetettua kaikenlainen liikunta:( Nyt on uusi nousu ja toivotaan, että tästä taas tulee kunnon addiktio;)
Pyrin samaan :). Meilläkin on "punttisali" kellarissa, mutta se on aina niin täynnä rojua, että raivausoperaation jälkeen ei huvita enää reenata..
Itsellä ainakin on niin, että sitten kun sen hyvän olon saavuttaa liikkumalla ja pienellä painonpudotuksella, siitä ei raskis luopua. Siihen pyritään :)?
Jep; siihen pyritään, joten tsemppiä ja itsekuria meille molemmille ja paljon:)
Tosi hienosti olet taas liikkunut, wau! Luulisi tuolla liikuntamäärällä ja noilla ruokajutuilla paino nopeasti tippuvan. Tästä innostuneena taidanpa kaivaa lenkkarit esiin ja lähteä lenkille tänään. Tsemppiä Soile taas viikkoon!
Nim. Kevääksi juoksukuntoon
Tosi hienosti olet Soile saanut pidettyä sekä liikunnan että ruokavalion osalta viikon kasassa, wau. Tästä saa ihanaa potkua omaankin liikkumiseen ja ruokailuun. Tsemppiä tähän viikkoon taas!
Nim. Kevääksi juoksukuntoon
Hei! Olkapää-niskavammat ovat hankalia ja olen itse joutunut rajoittamaan kuntosaliliikuntaa niiden takia. Minua auttoi aukupunktiohoito ja nyt olen taas harjoitellut sekä Body Pumpia että kuntosalilla. Osteopaatti saattaa myös löytää todellisen syyn kipuun. Tsemppiä!
Kevääksi juoksukuntoon:
Kiitti tsempistä, sitä tarvitaan joka viikko. Vielä ainakin on kova itsekuri pitänyt ja treenit on tehty suunnitelmien mukaan. Jo kaksi viikkoa, hyvä minä;)
Food and feeling: Se on totta, että ne vaivat kyllä rajoittavat liikuntaa, onneksi itsellä niitä ei nyt juurikaan ole. Toivotaan, että tässä terveenä pysytään. Kiitos tsempistä:)
Lähetä kommentti